Ankean päivän pehmoiluyllätys

X-boxin ääressä viihtyvä mies ei ärsytä, kun itsellä on jokseenkin järjellistä tekemistä samalla sohvalla. Tänään valmistui sateisen päivän ja oikeisiin töihin tympääntymisen vastapainoksi ylitsepursuavan söpö pehmosydänkoru. Pitsiä, paljetteja ja herkän punaista villaa saman hakaneulan varassa! Tämän kiinnitän huiviini, kun taivas seuraavan kerran näyttää yhtä harmaalta.

Pehmorusetti (vai patoutuneiden aggressioiden tulos?)

Olen kokeillut huovutusta muutamia kertoja vaihtelevalla menestyksellä. Uskon kuitenkin, että harjoitus tekee mestarin: neuloja katkeilee nyt huomattavasti harvemmin kuin alussa, ja tuntuu että kykenen itse määrittämään lopputuloksen muodon. 

Villaköntin tökkiminen neulalla on terapeuttista samaan tapaan kuin makkaratikun vuoleminen tai virkkaaminen. Samalla voi jutustella niitä näitä kavereiden kanssa mutta saada silti jotain valmista aikaiseksi.

Ja jos sattuu ärsyttämään, voi tuotoksen aina kuvitella voodoo-nukeksi jota pistelee neulallaan.

Pitsin virkkasin reinoihin saatuani rusetin tarpeeksi kiinteäksi. Nappi on tietenkin laatikosta, johon alkuperäisen paikkansa hyljänneet napit aina päätyvät.

Glamour irti turhasta kankaanjämästä

Valkoista mustapilkullista kangasta oli juuri sen verran, ettei siitä saisi mitään "oikeaa". Näpsäkkänä neitona ompelin siitä lasinalusen, jonka reunaan virkkasin ohuen pitsikerroksen. Tulos oli hemmetin ruma.

Lojuttuaan tyhjän panttina jonkin aikaa lasinalunen palasi työpöydälle, koska hiusrusetistani pudonnut koriste etsi uutta kiinnittymiskohdetta. Ompelin sen kiinni kankaan keskelle rypistettyäni sitä hieman. Lisäsin pitsiä osaan reunaa saadakseni valmiista korusta epäsymmetrisen.

Näin pilkkukangas sai uuden, tyylikkään elämän kaiken kaapissa oleskelunsa jälkeen.

Pitsikorut valkoisesta

Pitsiliinan keskusosaa myötäilemällä syntyi koruja. Toinen täydentyi rusehtavalla nahkanapilla ja pääsi koristamaan mustaa puseroani, kun taas kokovalkoisen kiinnitin laukkuun.

Itse katselen sillä silmällä Molla Mills -tuotemerkin koruja ja muita asusteita (http://www.mollamills.com/home.html), jotka ovat ihanan yksityiskohtaisia menemättä liiallisuuksiin. Vaudeville Boutiquessa myytävänä oleva minibaskeri (http://www.vaudevilleboutique.com/minibaskeri-p-799.html) on ehdoton lempparini ja saisi piakkoin luvan löytää tiensä vaatekaappiini. 

Söötti hiuspinni (koska on kevät)

Yritin opetella virkkaamaan ristiriitaisin odotuksin. Totesin kuitenkin, ettei se niin hankalaa ole jos ei edes yritä saada aikaan siistejä ja tasaisia pitsiliinoja pöydän koristeeksi, vaan pieniä korumaisia kuvioita. Tein ensimmäisenä söpön pikkuisen hiuskoristeen punaisesta langasta ja pinnistä.
Niin, ja ellei jaksa itse miettiä muotoa, esimerkiksi täältä löytyi mainio ohje virkattuihin peruskukkasiin: http://www.kaspaikka.fi/virkkaus/virkattu_kukka.html . Niitä voi tehdä ítse valitsemastaan langasta (tai muusta materiaalista) ja jalostaa itsensä näköiseksi hiuskoruksi, laukkukoruksi, servettirenkaan koristeeksi, osaksi itse tehtyä korttia...