Saurusneidon angstipäivä

Tässä kolmen kuvan kuvitussarja tarinaan, jossa Neiti Saurus on hieman yksinäinen ja masentunut, mutta löytää itsensä päätettyään perustaa kukkakaupan. Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, sadussa on onnellinen loppu.

Old Pics Vol 2: Paperi-installaatio

Keväällä 2010 täytimme kouluprojektina tilan valkoisesta tulostuspaperista muotoilluilla töillä. Tilasta oli tarkoitus tulla yhteistyöllä tuotettu kokonaisuus, johon kukin taiteilija toi oman panoksensa persoonallisella tyylillään. Valmiista valkoisesta huoneesta löytyi niin kukkia kuin itämainen lohikäärmekin.
Oma osuuteni sisälsi katosta roikkuvan paperisen mekon, jonka rakenteesta kuva on otettu.

Puun kuoren suojaan -prototyyppi

Sain parin viikon turhautumisen jälkeen valmiiksi prototyyppini puun kuoren suojaan -teostani varten. Vihdoinkin kollaasin palaset loksahtivat värillisesti kohdilleen. 

Toivon mukaan valmis työ nähdään jossain vaiheessa esillä gallerioissa.

"Kaarna on suomalaiselle tuttu elementti. Siihen liityy kotoisan metsän, turvallisuuden ja lämmön tuntemuksia.

Halusin luoda kaarnaa materiaalinani käyttäen teoksen, joka kertoo yksinkertaisella tavalla puiden tutusta pehmeydestä ja tavallisuudesta, sekä samalla niiden monimuotoisuudesta.

Metsässä ei kasva kahta samanlaista puuta, kuten ei ihmisiäkään ole kahta samanlaista.

Valokuvasin pintaa korostavia lähikuvia puiden ruongoista. Kokosin niistä kollaasin pystysuoraan muotoon.

En halunnut tehdä valokuvataidetta vaan käyttöesineen, joten päätin vedostaa teoksen pehmeälle kankaalle.

Lopputulos on kuin kotoisa tilkkutäkki: lämmin puun kuori, jonka voi kietoa ympärilleen."

Ankean päivän pehmoiluyllätys

X-boxin ääressä viihtyvä mies ei ärsytä, kun itsellä on jokseenkin järjellistä tekemistä samalla sohvalla. Tänään valmistui sateisen päivän ja oikeisiin töihin tympääntymisen vastapainoksi ylitsepursuavan söpö pehmosydänkoru. Pitsiä, paljetteja ja herkän punaista villaa saman hakaneulan varassa! Tämän kiinnitän huiviini, kun taivas seuraavan kerran näyttää yhtä harmaalta.

Pehmorusetti (vai patoutuneiden aggressioiden tulos?)

Olen kokeillut huovutusta muutamia kertoja vaihtelevalla menestyksellä. Uskon kuitenkin, että harjoitus tekee mestarin: neuloja katkeilee nyt huomattavasti harvemmin kuin alussa, ja tuntuu että kykenen itse määrittämään lopputuloksen muodon. 

Villaköntin tökkiminen neulalla on terapeuttista samaan tapaan kuin makkaratikun vuoleminen tai virkkaaminen. Samalla voi jutustella niitä näitä kavereiden kanssa mutta saada silti jotain valmista aikaiseksi.

Ja jos sattuu ärsyttämään, voi tuotoksen aina kuvitella voodoo-nukeksi jota pistelee neulallaan.

Pitsin virkkasin reinoihin saatuani rusetin tarpeeksi kiinteäksi. Nappi on tietenkin laatikosta, johon alkuperäisen paikkansa hyljänneet napit aina päätyvät.

Olennot satumaiset!

Ujon mutta uteliaan yksisarvisen ja violetin taikaketun kohtaaminen metsäaukiolla tallentui pahville akryylimaaleilla.

Samoin hurjan lohikäärmeen lentomatka kuutamoyössä.

Raskaus tekee naiselle ihmeellisiä asioita. Tietenkin olen ennenkin rakastanut satuhahmoja ja piirtänyt puhuvia eläimiä, mutta nyt sisältäni on noussut ennennäkemätön tarve katsella maailmaa naivistisesti ja kylläisin, kirkkain värein. 

Yritän löytää uudelleen lapsen suhtautumisen sadunkerrontaan ja leikkiin, ja irroittautua virallisen taiteen tekemisen paineesta. 

Sadut antavat lapselle mahdollisuuden käsitellä positiivisia ja negatiivisia tunteitaan jo varhaisessa vaiheessa, miksi siis aikuisen luomistyössä spontaani mielikuvituksen varaan heittäytyminen tuntuu olevan synonyymi kypsymättömyydelle?

Glamour irti turhasta kankaanjämästä

Valkoista mustapilkullista kangasta oli juuri sen verran, ettei siitä saisi mitään "oikeaa". Näpsäkkänä neitona ompelin siitä lasinalusen, jonka reunaan virkkasin ohuen pitsikerroksen. Tulos oli hemmetin ruma.

Lojuttuaan tyhjän panttina jonkin aikaa lasinalunen palasi työpöydälle, koska hiusrusetistani pudonnut koriste etsi uutta kiinnittymiskohdetta. Ompelin sen kiinni kankaan keskelle rypistettyäni sitä hieman. Lisäsin pitsiä osaan reunaa saadakseni valmiista korusta epäsymmetrisen.

Näin pilkkukangas sai uuden, tyylikkään elämän kaiken kaapissa oleskelunsa jälkeen.

Kukkakortit tylsiä? Pöh.

Sulokkaat kukkakortit jatkavat skannauskimaraani perjantai-illan piristykseksi.
Lämminsävyiset piirustukset syntyivät ehkä nopeasti, mutta ovat lahjana monta kertaa mieleenpainuvampia kuin ostettu peruskortti. Ylempi näistä saikin lähtökäskyn pääkaupunkiseudulle, toivottamaan kummitädilleni onnellista 50-vuotispäivää! Uskon hänen ilahtuvan kesäisistä väreistä, kun itsekin on ns. taiteellinen ihminen.

Elovena paisuu sämpylöiksi

Aamulla mieheni herätessä pehmeät kaurasämpylät olivat jo uunissa odottamassa.
Välttääkseni väärinkäsityksiä minun on tunnustettava, etten ole erityisen emäntämäinen enkä osaa leipoa juuri muuta kuin näitä sämpylöitä ja supersokerista suklaatorttua. Mieheni siis heräsi paistuvien sämpylöiden tuoksuun todella ihmetellen, mitä oikein teen.
Lisäsin reseptiin auringonkukansiemeniä, jotka osoittautuivat maistuvaksi lisäksi perustaikinaan. Suunnittelin, että myös porkkanaraaste tai nokkonen voisivat olla kokeilemisen arvoisia.
Kaverini vinkkasi joskus mikron toimivuudesta taikinan kohotuksessa (siis ilman lämpöä) ja konsti näkyi toimivan hyvin. Hiiva kaipaa suljettua tilaa ja mikro tarjosi sen paremmin kuin pelkkä liina kulhon päällä.
Pidän tästä reseptistä, koska en toistaiseksi ole koskaan epäonnistunut sen kanssa ja etenkin tuoreina ja pehmeitä sämpylät maistuvat ihastuttavilta. Jos veden sijaan käyttää maitoa, maku on hieman pehmeämpi.

Pitsikorut valkoisesta

Pitsiliinan keskusosaa myötäilemällä syntyi koruja. Toinen täydentyi rusehtavalla nahkanapilla ja pääsi koristamaan mustaa puseroani, kun taas kokovalkoisen kiinnitin laukkuun.

Itse katselen sillä silmällä Molla Mills -tuotemerkin koruja ja muita asusteita (http://www.mollamills.com/home.html), jotka ovat ihanan yksityiskohtaisia menemättä liiallisuuksiin. Vaudeville Boutiquessa myytävänä oleva minibaskeri (http://www.vaudevilleboutique.com/minibaskeri-p-799.html) on ehdoton lempparini ja saisi piakkoin luvan löytää tiensä vaatekaappiini. 

Rakkaalle eläimelle

Korttipohjien täyttöprojekti jatkui suloiselta (mutta hieman omaperäiseltä) koiraeläimeltämme lainatuilla repliikeillä. Raukkaa kun pidetään omasta mielestään nälässä jatkuvasti: esimerkiksi vaikka hänelle annettaisiin ruokaa juuri ennen omaa lounastamme, on silti pakko raahautua keittiön matolle tuijottelemaan jokaista suupalaamme. Herra koira haluaa ilmeisesti varmistua, ettei yllättävä nälänhätä pääse piinaamaan.

Kortteja ikkunalaudalta

Kaapissa oli piilossa paketillinen valmiita pahvisia korttipohjia!
Olen piirrellyt satunnaisia kuvia niihin kuvitus- sarjakuvailu- sekä korttimielellä ja havaitsin, että käsin tussaaminen on varsin meditatiivista. Tuntuu rentouttavalta piirtää ja värittää ihan perinteisin menetelmin kaiken tietokoneilun lomassa, ja innostuin jo ostamaan pari uuden sävyistä tussikynää kokoelmaani.

Söötti hiuspinni (koska on kevät)

Yritin opetella virkkaamaan ristiriitaisin odotuksin. Totesin kuitenkin, ettei se niin hankalaa ole jos ei edes yritä saada aikaan siistejä ja tasaisia pitsiliinoja pöydän koristeeksi, vaan pieniä korumaisia kuvioita. Tein ensimmäisenä söpön pikkuisen hiuskoristeen punaisesta langasta ja pinnistä.
Niin, ja ellei jaksa itse miettiä muotoa, esimerkiksi täältä löytyi mainio ohje virkattuihin peruskukkasiin: http://www.kaspaikka.fi/virkkaus/virkattu_kukka.html . Niitä voi tehdä ítse valitsemastaan langasta (tai muusta materiaalista) ja jalostaa itsensä näköiseksi hiuskoruksi, laukkukoruksi, servettirenkaan koristeeksi, osaksi itse tehtyä korttia...

Sisustuslehtihetkiä

Ihanaa miten joku jaksaa pitää huolta asuntonsa tyylistä!
Kävin kuvaamassa kevättalvella isoäitini kotia ja hänen sisustusratkaisujaan. Kuvista tuli hauskasti sommiteltuja ja olimme niihin tyytyväisiä.
Alinta kuvista saa äänestää Suomen hurmaavimmat kodit -kilpailussa 19.6.2011 asti osoitteessa http://hurmaavatkodit.etuovi.com/?id=490#katsotuimmat/showimage/490
Linkistä edettyäsi paina Tykkää tästä kuvasta -nappia ja kirjoita sähköpostiosoitteesi kilpailun arvontaosuutta varten.

Old pics Vol.1: Ruoste

Ruoste-teemaan kuuluva kolmikko aikaväliltä 2009-2010. Kyseisenä ajanjaksona koin tarvetta tutkia esineen pintaa lähikuvissa: erityisesti kamerani kääntyi metallisia ja lasisia rakennusten osia kohti. Vedokset mm. näistä kuvista olivat esillä alkukesästä 2010 kahden opiskelutoverini kanssa järjestetyssä yhteisnäyttelyssä.

Mistä kodin löytää?

Marras- joulukuussa 2010 toteutettu vuorovaikutteinen kollaasi, joka oli osa Imatralla järjestettyä interaktiivisen taiteen teemavuotta. Osallistujat vastasivat lyhyesti teoksen kysymykseen ja antoivat ottaa itsestään valokuvan. Materiaali kiinnitettiin muistitaulumaisesti seinälle nastoilla.
Lisää teemavuodesta: http://www.raakaidea.fi/kirja.pdf