Unikkotarina

Mummolan (yksi kotoisimmista paikoista ja lisäksi maaseudulla) tuvan ikkunan alle ilmestyi pitkävartisia unikoita. Tutkin niiden eri vaiheita kamerallani: puhkeamista odottavat nukkaiset pallerot olivat kuin vihreän kepin päässä keikkuvia linnunmunia, joista joku keiju käväisi vetämässä esiin hehkuvan punaista silkkiä.

Väri oli ihastuttava. 

Jos pystyisin, ompelisin itselleni mekon näistä terälehdistä ja antaisin helmani liehua tuulen mukana auringonpaisteessa tanssiessani. En silittäisi sitä vaan antaisin kevyen kankaan säilyttää luonnollisen ryppyisyytensä, niin että se näyttäisi aina juuri pestyltä.

Pihatöitä ja kukkapenkki

30 päivän kuvahaasteen seuraava tehtävä on kuva lintuperspektiivistä. Jo hieman ruosteinen, mutta hyvin palveleva kottikärry antoi ruskean maasävyn kuvaani, ja kukkalaatikko hoiti loput. Orvokit ja krassit kasvavat hurjaa vauhtia tällä helteellä, tosin kastelemisessa on oma hommansa...

Kukkakortit tylsiä? Pöh.

Sulokkaat kukkakortit jatkavat skannauskimaraani perjantai-illan piristykseksi.
Lämminsävyiset piirustukset syntyivät ehkä nopeasti, mutta ovat lahjana monta kertaa mieleenpainuvampia kuin ostettu peruskortti. Ylempi näistä saikin lähtökäskyn pääkaupunkiseudulle, toivottamaan kummitädilleni onnellista 50-vuotispäivää! Uskon hänen ilahtuvan kesäisistä väreistä, kun itsekin on ns. taiteellinen ihminen.