Unikkotarina

Mummolan (yksi kotoisimmista paikoista ja lisäksi maaseudulla) tuvan ikkunan alle ilmestyi pitkävartisia unikoita. Tutkin niiden eri vaiheita kamerallani: puhkeamista odottavat nukkaiset pallerot olivat kuin vihreän kepin päässä keikkuvia linnunmunia, joista joku keiju käväisi vetämässä esiin hehkuvan punaista silkkiä.

Väri oli ihastuttava. 

Jos pystyisin, ompelisin itselleni mekon näistä terälehdistä ja antaisin helmani liehua tuulen mukana auringonpaisteessa tanssiessani. En silittäisi sitä vaan antaisin kevyen kankaan säilyttää luonnollisen ryppyisyytensä, niin että se näyttäisi aina juuri pestyltä.

Metsä vihreä

Kuvahaaste kehottaa kuvaamaan vihreää. Otan siis kamerallani ylös muutaman asian, joita näen, sillä vihreä on kaikkialla ympärilläni. Metsä vastaa suhinalla, kahinalla ja kaukaisella raakunnalla, ja rastas pyrähtää lentoon polun risteyksestä. Näyttää siltä, että sillä on pesä liian lähellä kävelyreittiäni, sillä se huutelee ja yrittää saada minut lähtemään peräänsä.
Kävely korjaa hetkessä paahteisessa autossa istumisesta koituneen helletuskani ja auringonhuimaukseni.

Unilauantai

Kuvaushaasteen kolmannen päivän aihe on pilvet. Pahaksi onneksi tämä sattui odottamattomalle hellelauantaille, joten kuvassa roikkuva pallero on ainut pilvi mitä onnistui koko taivaalta löytämään. Tyypillistä.
Helle kävi voimille kaupungilla juoksemisen seurauksena ja heräsin iltaan parin tunnin päiväunien jälkeen. Kuumuus on allekirjoittaneelle hieman liikaa, eikä metsässä kävely helpota ilman hyttyssumutteita, sillä verenimijät ovat heränneet ja ripeitä liikkeissään. Eikä sillä lailla kivasti niinkuin Twilightissa tai True Bloodissa.

Mutta on lauantai, mikäpä estäisi naista loikoilemasta puita (ja internetiä) tutkaillen.
Tässä hauska linkki Suomen luonto -lehden sivuille: kyseessä on artikkeli, jossa musakriitikot vertailevat eri lintujen lauluja ja äänestävät parhaan artistin. Mainio idea, mukana totta kai myös biisinäytteet!