sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Odottavan aika olikin pidempi kuin luulin

Viime päivityksestä on monta viikkoa ja vaikka kesä on kääntynyt lomaksi, aika tuntuu kadonneen täysin kodin ja tulokkaan tavaroiden valmisteluun, helteen kestämiseen ja tietenkin varsinaiseen odottamiseen. Onneksi viime viikon aikana elämä alkoi rauhoittua kodin ympärille. 
Päiviin on kuulunut tällaista:


Virkkasin pinnasänkyyn peiton kirkkaan värisistä mutta turhista langoista, joita on kerääntynyt koreihini. Tätä kelpaa käyttää päällyspeitteenä vaunulenkeillä syksyn mittaan! 
Isoäidin neliöt ovat itsessään mahtava virkkausidea, sillä niitä voi tehdä vaikka silmät kiinni ja etenkin leffoja katsoessa ilman, että tarvitsee keskittyä sen erityisemmin.



Kasvit voivat hyvin ja jokunen kaipaa jo suurempaa ruukkua. Parvekkeen asukit olivat helteiden ajan kovilla, mutta onneksi vesihuolto pelasi.


Elokuvia kuluu, mikä on hyvä asia. 
Vievät mainiosti ajatukset kauemmaksi kaikesta stressaavasta ja toimivat ajanvietteenä, jota jaksaa tehdä ilman että tuntee itsensä puuskuttavaksi perunasäkiksi. 

Laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja koti on valmis vaunuja ja turvakaukaloa myöten, joten haastavinta lienee keksiä tekemistä tähän odotukseen. 

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Unikkotarina





Mummolan (yksi kotoisimmista paikoista ja lisäksi maaseudulla) tuvan ikkunan alle ilmestyi pitkävartisia unikoita. Tutkin niiden eri vaiheita kamerallani: puhkeamista odottavat nukkaiset pallerot olivat kuin vihreän kepin päässä keikkuvia linnunmunia, joista joku keiju käväisi vetämässä esiin hehkuvan punaista silkkiä.

Väri oli ihastuttava. 

Jos pystyisin, ompelisin itselleni mekon näistä terälehdistä ja antaisin helmani liehua tuulen mukana auringonpaisteessa tanssiessani. En silittäisi sitä vaan antaisin kevyen kankaan säilyttää luonnollisen ryppyisyytensä, niin että se näyttäisi aina juuri pestyltä.

Pihatöitä ja kukkapenkki


30 päivän kuvahaasteen seuraava tehtävä on kuva lintuperspektiivistä. Jo hieman ruosteinen, mutta hyvin palveleva kottikärry antoi ruskean maasävyn kuvaani, ja kukkalaatikko hoiti loput. Orvokit ja krassit kasvavat hurjaa vauhtia tällä helteellä, tosin kastelemisessa on oma hommansa...

torstai 9. kesäkuuta 2011

Metsä vihreä






Kuvahaaste kehottaa kuvaamaan vihreää. Otan siis kamerallani ylös muutaman asian, joita näen, sillä vihreä on kaikkialla ympärilläni. Metsä vastaa suhinalla, kahinalla ja kaukaisella raakunnalla, ja rastas pyrähtää lentoon polun risteyksestä. Näyttää siltä, että sillä on pesä liian lähellä kävelyreittiäni, sillä se huutelee ja yrittää saada minut lähtemään peräänsä.
Kävely korjaa hetkessä paahteisessa autossa istumisesta koituneen helletuskani ja auringonhuimaukseni.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Unilauantai


Kuvaushaasteen kolmannen päivän aihe on pilvet. Pahaksi onneksi tämä sattui odottamattomalle hellelauantaille, joten kuvassa roikkuva pallero on ainut pilvi mitä onnistui koko taivaalta löytämään. Tyypillistä.
Helle kävi voimille kaupungilla juoksemisen seurauksena ja heräsin iltaan parin tunnin päiväunien jälkeen. Kuumuus on allekirjoittaneelle hieman liikaa, eikä metsässä kävely helpota ilman hyttyssumutteita, sillä verenimijät ovat heränneet ja ripeitä liikkeissään. Eikä sillä lailla kivasti niinkuin Twilightissa tai True Bloodissa.

Mutta on lauantai, mikäpä estäisi naista loikoilemasta puita (ja internetiä) tutkaillen.
Tässä hauska linkki Suomen luonto -lehden sivuille: kyseessä on artikkeli, jossa musakriitikot vertailevat eri lintujen lauluja ja äänestävät parhaan artistin. Mainio idea, mukana totta kai myös biisinäytteet!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Piikikkäät poikaset ja punainen kuningatar

Nappasinpa Absolutely Whiten blogista toisenkin kuvahaasteen, johon tykästyin tämänviikkoisen aiheen takia. Makroviikot-otsikolla kulkevassa haasteessa on tarkoitus kuvata joka viikko jotakin vaihtuvalla otsikolla -läheltä ja yksityiskohtaisesti. Tällä viikolla teemana on Kukka tai sen osa, ja mikä olisikaan sopivampaa minulle, joka muutenkin tuijottelen kasvien kasvamista ja uusien lehtien ilmestymistä metsiin ja kukkaruukkuihin.
Haastesivu löytyy siis täältä.




Pikkuruiset kaktuksenpoikaset tulivat viime viikolla salamatkustajina mieheni sisaren antaman viherkasvin suojissa. Ne asettuivat omiin ruukkuihinsa ja ahmivat nyt auringonvaloa keittiön ikkunalaudalla. Toivottavasti innostuvat ja vihertyvät.
Pelargonia on saatu keväällä mummolasta, kuten perinteet vaativat. Se asustaa sisarensa kanssa parvekkeella ja on alun vaikeuksien jälkeen hyväksynyt ei-maailman-valoisimman paikkansa.

Kuvahaaste: 2. päivä

Kuvahaasteen toisen päivän teema on "what I wore today". Rajasin aiheen oleelliseen, eli jätin mustan tyllimekkoni kuvaamatta ja keskityin sen sijaan Imatran kirppikseltä (!) löydettyyn valkoiseen nahkalaukkuun sekä kahteen väsyneen aamun pelastajaani, The Body Shopin eyelineriin ja Lancomen ripsiväriin.

torstai 2. kesäkuuta 2011

30 päivän kuvahaaste: 1. päivä

Löysin viehättävän valokuvaushaasteen osoitteesta tästä osoitteesta. Homman nimi on valokuva joka päivä annetuilla ohjeilla, joita riittää kokonaiseksi kuukaudeksi. Siis mukaan vaan, mikäli kuva päivässä -leikki kiinnostaa!
Ensimmäisen päivän tehtävänä on omakuva:


Helatorstain söpöyshuipentuma


Vaaleanpunaisesta huovutusvillasta syntyi ehkä yli-ihanin rusetti vähään aikaan. Halusin näyttää kuvan nimenomaan tästä yksilöstä siksi, että kokeilin perinteisen keskusnapin sijaan pientä virkattua kukkasta rusetin keskipisteeksi. Tulos on pinkki-musta eli kelpaa kenelle tahansa asennesöpöilijälle.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Saurusneidon angstipäivä




Tässä kolmen kuvan kuvitussarja tarinaan, jossa Neiti Saurus on hieman yksinäinen ja masentunut, mutta löytää itsensä päätettyään perustaa kukkakaupan. Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, sadussa on onnellinen loppu.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Old Pics Vol 2: Paperi-installaatio


Keväällä 2010 täytimme kouluprojektina tilan valkoisesta tulostuspaperista muotoilluilla töillä. Tilasta oli tarkoitus tulla yhteistyöllä tuotettu kokonaisuus, johon kukin taiteilija toi oman panoksensa persoonallisella tyylillään. Valmiista valkoisesta huoneesta löytyi niin kukkia kuin itämainen lohikäärmekin.
Oma osuuteni sisälsi katosta roikkuvan paperisen mekon, jonka rakenteesta kuva on otettu.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Puun kuoren suojaan -prototyyppi


Sain parin viikon turhautumisen jälkeen valmiiksi prototyyppini puun kuoren suojaan -teostani varten. Vihdoinkin kollaasin palaset loksahtivat värillisesti kohdilleen. 
Toivon mukaan valmis työ nähdään jossain vaiheessa esillä gallerioissa.

"Kaarna on suomalaiselle tuttu elementti. Siihen liityy kotoisan metsän, turvallisuuden ja lämmön tuntemuksia.

Halusin luoda kaarnaa materiaalinani käyttäen teoksen, joka kertoo yksinkertaisella tavalla puiden tutusta pehmeydestä ja tavallisuudesta, sekä samalla niiden monimuotoisuudesta.

Metsässä ei kasva kahta samanlaista puuta, kuten ei ihmisiäkään ole kahta samanlaista.

Valokuvasin pintaa korostavia lähikuvia puiden ruongoista. Kokosin niistä kollaasin pystysuoraan muotoon.
En halunnut tehdä valokuvataidetta vaan käyttöesineen, joten päätin vedostaa teoksen pehmeälle kankaalle.

Lopputulos on kuin kotoisa tilkkutäkki: lämmin puun kuori, jonka voi kietoa ympärilleen."

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Ankean päivän pehmoiluyllätys


X-boxin ääressä viihtyvä mies ei ärsytä, kun itsellä on jokseenkin järjellistä tekemistä samalla sohvalla. Tänään valmistui sateisen päivän ja oikeisiin töihin tympääntymisen vastapainoksi ylitsepursuavan söpö pehmosydänkoru. Pitsiä, paljetteja ja herkän punaista villaa saman hakaneulan varassa! Tämän kiinnitän huiviini, kun taivas seuraavan kerran näyttää yhtä harmaalta.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Pehmorusetti (vai patoutuneiden aggressioiden tulos?)


Olen kokeillut huovutusta muutamia kertoja vaihtelevalla menestyksellä. Uskon kuitenkin, että harjoitus tekee mestarin: neuloja katkeilee nyt huomattavasti harvemmin kuin alussa, ja tuntuu että kykenen itse määrittämään lopputuloksen muodon. 
Villaköntin tökkiminen neulalla on terapeuttista samaan tapaan kuin makkaratikun vuoleminen tai virkkaaminen. Samalla voi jutustella niitä näitä kavereiden kanssa mutta saada silti jotain valmista aikaiseksi.

Ja jos sattuu ärsyttämään, voi tuotoksen aina kuvitella voodoo-nukeksi jota pistelee neulallaan.

Pitsin virkkasin reinoihin saatuani rusetin tarpeeksi kiinteäksi. Nappi on tietenkin laatikosta, johon alkuperäisen paikkansa hyljänneet napit aina päätyvät.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Olennot satumaiset!


Ujon mutta uteliaan yksisarvisen ja violetin taikaketun kohtaaminen metsäaukiolla tallentui pahville akryylimaaleilla.


Samoin hurjan lohikäärmeen lentomatka kuutamoyössä.

Raskaus tekee naiselle ihmeellisiä asioita. Tietenkin olen ennenkin rakastanut satuhahmoja ja piirtänyt puhuvia eläimiä, mutta nyt sisältäni on noussut ennennäkemätön tarve katsella maailmaa naivistisesti ja kylläisin, kirkkain värein. 
Yritän löytää uudelleen lapsen suhtautumisen sadunkerrontaan ja leikkiin, ja irroittautua virallisen taiteen tekemisen paineesta. 

Sadut antavat lapselle mahdollisuuden käsitellä positiivisia ja negatiivisia tunteitaan jo varhaisessa vaiheessa, miksi siis aikuisen luomistyössä spontaani mielikuvituksen varaan heittäytyminen tuntuu olevan synonyymi kypsymättömyydelle?

lauantai 21. toukokuuta 2011

Glamour irti turhasta kankaanjämästä


Valkoista mustapilkullista kangasta oli juuri sen verran, ettei siitä saisi mitään "oikeaa". Näpsäkkänä neitona ompelin siitä lasinalusen, jonka reunaan virkkasin ohuen pitsikerroksen. Tulos oli hemmetin ruma.

Lojuttuaan tyhjän panttina jonkin aikaa lasinalunen palasi työpöydälle, koska hiusrusetistani pudonnut koriste etsi uutta kiinnittymiskohdetta. Ompelin sen kiinni kankaan keskelle rypistettyäni sitä hieman. Lisäsin pitsiä osaan reunaa saadakseni valmiista korusta epäsymmetrisen.

Näin pilkkukangas sai uuden, tyylikkään elämän kaiken kaapissa oleskelunsa jälkeen.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Kukkakortit tylsiä? Pöh.



Sulokkaat kukkakortit jatkavat skannauskimaraani perjantai-illan piristykseksi.
Lämminsävyiset piirustukset syntyivät ehkä nopeasti, mutta ovat lahjana monta kertaa mieleenpainuvampia kuin ostettu peruskortti. Ylempi näistä saikin lähtökäskyn pääkaupunkiseudulle, toivottamaan kummitädilleni onnellista 50-vuotispäivää! Uskon hänen ilahtuvan kesäisistä väreistä, kun itsekin on ns. taiteellinen ihminen.

Elovena paisuu sämpylöiksi


Aamulla mieheni herätessä pehmeät kaurasämpylät olivat jo uunissa odottamassa.
Välttääkseni väärinkäsityksiä minun on tunnustettava, etten ole erityisen emäntämäinen enkä osaa leipoa juuri muuta kuin näitä sämpylöitä ja supersokerista suklaatorttua. Mieheni siis heräsi paistuvien sämpylöiden tuoksuun todella ihmetellen, mitä oikein teen.
Lisäsin reseptiin auringonkukansiemeniä, jotka osoittautuivat maistuvaksi lisäksi perustaikinaan. Suunnittelin, että myös porkkanaraaste tai nokkonen voisivat olla kokeilemisen arvoisia.
Kaverini vinkkasi joskus mikron toimivuudesta taikinan kohotuksessa (siis ilman lämpöä) ja konsti näkyi toimivan hyvin. Hiiva kaipaa suljettua tilaa ja mikro tarjosi sen paremmin kuin pelkkä liina kulhon päällä.
Pidän tästä reseptistä, koska en toistaiseksi ole koskaan epäonnistunut sen kanssa ja etenkin tuoreina ja pehmeitä sämpylät maistuvat ihastuttavilta. Jos veden sijaan käyttää maitoa, maku on hieman pehmeämpi.

torstai 19. toukokuuta 2011

Pitsikorut valkoisesta


Pitsiliinan keskusosaa myötäilemällä syntyi koruja. Toinen täydentyi rusehtavalla nahkanapilla ja pääsi koristamaan mustaa puseroani, kun taas kokovalkoisen kiinnitin laukkuun.



Itse katselen sillä silmällä Molla Mills -tuotemerkin koruja ja muita asusteita (http://www.mollamills.com/home.html), jotka ovat ihanan yksityiskohtaisia menemättä liiallisuuksiin. Vaudeville Boutiquessa myytävänä oleva minibaskeri (http://www.vaudevilleboutique.com/minibaskeri-p-799.html) on ehdoton lempparini ja saisi piakkoin luvan löytää tiensä vaatekaappiini. 

tiistai 17. toukokuuta 2011

Rakkaalle eläimelle



Korttipohjien täyttöprojekti jatkui suloiselta (mutta hieman omaperäiseltä) koiraeläimeltämme lainatuilla repliikeillä. Raukkaa kun pidetään omasta mielestään nälässä jatkuvasti: esimerkiksi vaikka hänelle annettaisiin ruokaa juuri ennen omaa lounastamme, on silti pakko raahautua keittiön matolle tuijottelemaan jokaista suupalaamme. Herra koira haluaa ilmeisesti varmistua, ettei yllättävä nälänhätä pääse piinaamaan.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Kortteja ikkunalaudalta





Kaapissa oli piilossa paketillinen valmiita pahvisia korttipohjia!
Olen piirrellyt satunnaisia kuvia niihin kuvitus- sarjakuvailu- sekä korttimielellä ja havaitsin, että käsin tussaaminen on varsin meditatiivista. Tuntuu rentouttavalta piirtää ja värittää ihan perinteisin menetelmin kaiken tietokoneilun lomassa, ja innostuin jo ostamaan pari uuden sävyistä tussikynää kokoelmaani.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Söötti hiuspinni (koska on kevät)


Yritin opetella virkkaamaan ristiriitaisin odotuksin. Totesin kuitenkin, ettei se niin hankalaa ole jos ei edes yritä saada aikaan siistejä ja tasaisia pitsiliinoja pöydän koristeeksi, vaan pieniä korumaisia kuvioita. Tein ensimmäisenä söpön pikkuisen hiuskoristeen punaisesta langasta ja pinnistä.
Niin, ja ellei jaksa itse miettiä muotoa, esimerkiksi täältä löytyi mainio ohje virkattuihin peruskukkasiin: http://www.kaspaikka.fi/virkkaus/virkattu_kukka.html . Niitä voi tehdä ítse valitsemastaan langasta (tai muusta materiaalista) ja jalostaa itsensä näköiseksi hiuskoruksi, laukkukoruksi, servettirenkaan koristeeksi, osaksi itse tehtyä korttia...

torstai 5. toukokuuta 2011

Sisustuslehtihetkiä




Ihanaa miten joku jaksaa pitää huolta asuntonsa tyylistä!
Kävin kuvaamassa kevättalvella isoäitini kotia ja hänen sisustusratkaisujaan. Kuvista tuli hauskasti sommiteltuja ja olimme niihin tyytyväisiä.
Alinta kuvista saa äänestää Suomen hurmaavimmat kodit -kilpailussa 19.6.2011 asti osoitteessa http://hurmaavatkodit.etuovi.com/?id=490#katsotuimmat/showimage/490
Linkistä edettyäsi paina Tykkää tästä kuvasta -nappia ja kirjoita sähköpostiosoitteesi kilpailun arvontaosuutta varten.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Old pics Vol.1: Ruoste




Ruoste-teemaan kuuluva kolmikko aikaväliltä 2009-2010. Kyseisenä ajanjaksona koin tarvetta tutkia esineen pintaa lähikuvissa: erityisesti kamerani kääntyi metallisia ja lasisia rakennusten osia kohti. Vedokset mm. näistä kuvista olivat esillä alkukesästä 2010 kahden opiskelutoverini kanssa järjestetyssä yhteisnäyttelyssä.

Mistä kodin löytää?


Marras- joulukuussa 2010 toteutettu vuorovaikutteinen kollaasi, joka oli osa Imatralla järjestettyä interaktiivisen taiteen teemavuotta. Osallistujat vastasivat lyhyesti teoksen kysymykseen ja antoivat ottaa itsestään valokuvan. Materiaali kiinnitettiin muistitaulumaisesti seinälle nastoilla.
Lisää teemavuodesta: http://www.raakaidea.fi/kirja.pdf