Odottavan aika olikin pidempi kuin luulin

Viime päivityksestä on monta viikkoa ja vaikka kesä on kääntynyt lomaksi, aika tuntuu kadonneen täysin kodin ja tulokkaan tavaroiden valmisteluun, helteen kestämiseen ja tietenkin varsinaiseen odottamiseen. Onneksi viime viikon aikana elämä alkoi rauhoittua kodin ympärille. 

Päiviin on kuulunut tällaista:

Virkkasin pinnasänkyyn peiton kirkkaan värisistä mutta turhista langoista, joita on kerääntynyt koreihini. Tätä kelpaa käyttää päällyspeitteenä vaunulenkeillä syksyn mittaan! 

Isoäidin neliöt ovat itsessään mahtava virkkausidea, sillä niitä voi tehdä vaikka silmät kiinni ja etenkin leffoja katsoessa ilman, että tarvitsee keskittyä sen erityisemmin.

Kasvit voivat hyvin ja jokunen kaipaa jo suurempaa ruukkua. Parvekkeen asukit olivat helteiden ajan kovilla, mutta onneksi vesihuolto pelasi.

Elokuvia kuluu, mikä on hyvä asia. 

Vievät mainiosti ajatukset kauemmaksi kaikesta stressaavasta ja toimivat ajanvietteenä, jota jaksaa tehdä ilman että tuntee itsensä puuskuttavaksi perunasäkiksi. 

Laskettuun aikaan on kaksi viikkoa ja koti on valmis vaunuja ja turvakaukaloa myöten, joten haastavinta lienee keksiä tekemistä tähän odotukseen. 

Unikkotarina

Mummolan (yksi kotoisimmista paikoista ja lisäksi maaseudulla) tuvan ikkunan alle ilmestyi pitkävartisia unikoita. Tutkin niiden eri vaiheita kamerallani: puhkeamista odottavat nukkaiset pallerot olivat kuin vihreän kepin päässä keikkuvia linnunmunia, joista joku keiju käväisi vetämässä esiin hehkuvan punaista silkkiä.

Väri oli ihastuttava. 

Jos pystyisin, ompelisin itselleni mekon näistä terälehdistä ja antaisin helmani liehua tuulen mukana auringonpaisteessa tanssiessani. En silittäisi sitä vaan antaisin kevyen kankaan säilyttää luonnollisen ryppyisyytensä, niin että se näyttäisi aina juuri pestyltä.

Pihatöitä ja kukkapenkki

30 päivän kuvahaasteen seuraava tehtävä on kuva lintuperspektiivistä. Jo hieman ruosteinen, mutta hyvin palveleva kottikärry antoi ruskean maasävyn kuvaani, ja kukkalaatikko hoiti loput. Orvokit ja krassit kasvavat hurjaa vauhtia tällä helteellä, tosin kastelemisessa on oma hommansa...

Metsä vihreä

Kuvahaaste kehottaa kuvaamaan vihreää. Otan siis kamerallani ylös muutaman asian, joita näen, sillä vihreä on kaikkialla ympärilläni. Metsä vastaa suhinalla, kahinalla ja kaukaisella raakunnalla, ja rastas pyrähtää lentoon polun risteyksestä. Näyttää siltä, että sillä on pesä liian lähellä kävelyreittiäni, sillä se huutelee ja yrittää saada minut lähtemään peräänsä.
Kävely korjaa hetkessä paahteisessa autossa istumisesta koituneen helletuskani ja auringonhuimaukseni.

Unilauantai

Kuvaushaasteen kolmannen päivän aihe on pilvet. Pahaksi onneksi tämä sattui odottamattomalle hellelauantaille, joten kuvassa roikkuva pallero on ainut pilvi mitä onnistui koko taivaalta löytämään. Tyypillistä.
Helle kävi voimille kaupungilla juoksemisen seurauksena ja heräsin iltaan parin tunnin päiväunien jälkeen. Kuumuus on allekirjoittaneelle hieman liikaa, eikä metsässä kävely helpota ilman hyttyssumutteita, sillä verenimijät ovat heränneet ja ripeitä liikkeissään. Eikä sillä lailla kivasti niinkuin Twilightissa tai True Bloodissa.

Mutta on lauantai, mikäpä estäisi naista loikoilemasta puita (ja internetiä) tutkaillen.
Tässä hauska linkki Suomen luonto -lehden sivuille: kyseessä on artikkeli, jossa musakriitikot vertailevat eri lintujen lauluja ja äänestävät parhaan artistin. Mainio idea, mukana totta kai myös biisinäytteet!

Piikikkäät poikaset ja punainen kuningatar

Nappasinpa Absolutely Whiten blogista toisenkin kuvahaasteen, johon tykästyin tämänviikkoisen aiheen takia. Makroviikot-otsikolla kulkevassa haasteessa on tarkoitus kuvata joka viikko jotakin vaihtuvalla otsikolla -läheltä ja yksityiskohtaisesti. Tällä viikolla teemana on Kukka tai sen osa, ja mikä olisikaan sopivampaa minulle, joka muutenkin tuijottelen kasvien kasvamista ja uusien lehtien ilmestymistä metsiin ja kukkaruukkuihin.
Haastesivu löytyy siis täältä.

Pikkuruiset kaktuksenpoikaset tulivat viime viikolla salamatkustajina mieheni sisaren antaman viherkasvin suojissa. Ne asettuivat omiin ruukkuihinsa ja ahmivat nyt auringonvaloa keittiön ikkunalaudalla. Toivottavasti innostuvat ja vihertyvät.

Pelargonia on saatu keväällä mummolasta, kuten perinteet vaativat. Se asustaa sisarensa kanssa parvekkeella ja on alun vaikeuksien jälkeen hyväksynyt ei-maailman-valoisimman paikkansa.

Kuvahaaste: 2. päivä

Kuvahaasteen toisen päivän teema on "what I wore today". Rajasin aiheen oleelliseen, eli jätin mustan tyllimekkoni kuvaamatta ja keskityin sen sijaan Imatran kirppikseltä (!) löydettyyn valkoiseen nahkalaukkuun sekä kahteen väsyneen aamun pelastajaani, The Body Shopin eyelineriin ja Lancomen ripsiväriin.