30 päivän kuvahaaste: 1. päivä

Löysin viehättävän valokuvaushaasteen osoitteesta tästä osoitteesta. Homman nimi on valokuva joka päivä annetuilla ohjeilla, joita riittää kokonaiseksi kuukaudeksi. Siis mukaan vaan, mikäli kuva päivässä -leikki kiinnostaa!
Ensimmäisen päivän tehtävänä on omakuva:

Helatorstain söpöyshuipentuma

Vaaleanpunaisesta huovutusvillasta syntyi ehkä yli-ihanin rusetti vähään aikaan. Halusin näyttää kuvan nimenomaan tästä yksilöstä siksi, että kokeilin perinteisen keskusnapin sijaan pientä virkattua kukkasta rusetin keskipisteeksi. Tulos on pinkki-musta eli kelpaa kenelle tahansa asennesöpöilijälle.

Saurusneidon angstipäivä

Tässä kolmen kuvan kuvitussarja tarinaan, jossa Neiti Saurus on hieman yksinäinen ja masentunut, mutta löytää itsensä päätettyään perustaa kukkakaupan. Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, sadussa on onnellinen loppu.

Old Pics Vol 2: Paperi-installaatio

Keväällä 2010 täytimme kouluprojektina tilan valkoisesta tulostuspaperista muotoilluilla töillä. Tilasta oli tarkoitus tulla yhteistyöllä tuotettu kokonaisuus, johon kukin taiteilija toi oman panoksensa persoonallisella tyylillään. Valmiista valkoisesta huoneesta löytyi niin kukkia kuin itämainen lohikäärmekin.
Oma osuuteni sisälsi katosta roikkuvan paperisen mekon, jonka rakenteesta kuva on otettu.

Puun kuoren suojaan -prototyyppi

Sain parin viikon turhautumisen jälkeen valmiiksi prototyyppini puun kuoren suojaan -teostani varten. Vihdoinkin kollaasin palaset loksahtivat värillisesti kohdilleen. 

Toivon mukaan valmis työ nähdään jossain vaiheessa esillä gallerioissa.

"Kaarna on suomalaiselle tuttu elementti. Siihen liityy kotoisan metsän, turvallisuuden ja lämmön tuntemuksia.

Halusin luoda kaarnaa materiaalinani käyttäen teoksen, joka kertoo yksinkertaisella tavalla puiden tutusta pehmeydestä ja tavallisuudesta, sekä samalla niiden monimuotoisuudesta.

Metsässä ei kasva kahta samanlaista puuta, kuten ei ihmisiäkään ole kahta samanlaista.

Valokuvasin pintaa korostavia lähikuvia puiden ruongoista. Kokosin niistä kollaasin pystysuoraan muotoon.

En halunnut tehdä valokuvataidetta vaan käyttöesineen, joten päätin vedostaa teoksen pehmeälle kankaalle.

Lopputulos on kuin kotoisa tilkkutäkki: lämmin puun kuori, jonka voi kietoa ympärilleen."

Ankean päivän pehmoiluyllätys

X-boxin ääressä viihtyvä mies ei ärsytä, kun itsellä on jokseenkin järjellistä tekemistä samalla sohvalla. Tänään valmistui sateisen päivän ja oikeisiin töihin tympääntymisen vastapainoksi ylitsepursuavan söpö pehmosydänkoru. Pitsiä, paljetteja ja herkän punaista villaa saman hakaneulan varassa! Tämän kiinnitän huiviini, kun taivas seuraavan kerran näyttää yhtä harmaalta.

Pehmorusetti (vai patoutuneiden aggressioiden tulos?)

Olen kokeillut huovutusta muutamia kertoja vaihtelevalla menestyksellä. Uskon kuitenkin, että harjoitus tekee mestarin: neuloja katkeilee nyt huomattavasti harvemmin kuin alussa, ja tuntuu että kykenen itse määrittämään lopputuloksen muodon. 

Villaköntin tökkiminen neulalla on terapeuttista samaan tapaan kuin makkaratikun vuoleminen tai virkkaaminen. Samalla voi jutustella niitä näitä kavereiden kanssa mutta saada silti jotain valmista aikaiseksi.

Ja jos sattuu ärsyttämään, voi tuotoksen aina kuvitella voodoo-nukeksi jota pistelee neulallaan.

Pitsin virkkasin reinoihin saatuani rusetin tarpeeksi kiinteäksi. Nappi on tietenkin laatikosta, johon alkuperäisen paikkansa hyljänneet napit aina päätyvät.